Värjäys: Xanthoria Keltajäkälät

[englanti wall-lichen, shore lichen]

Keltajäkälissä on mm. fyskioni-nimistä keltaista antrakinoniväriainetta.

Xanthoria elegans

Kts. Rusavskia elegans, Loistokeltajäkälä

Xanthoria parietina Haavankeltajäkälä

Harper's new monthly magazine 7, 1857

Lichen parietinus; Blasteniospora parietina, Geissodea parietina, Imbricaria parietina (var. ectanea), Lichen diatrypus subsp. ectanea, Lobaria parietina, Parmelia parietina, P. parietina f. / var. ectanea / platyphylla, Physcia aureola var. ectanea, P. ectanea, P. parietina, P. parietina f. / subsp. / var. ectanea, Platisma parietinum, Platysma parietinum, Teloschistes parietinus, Xanthoria ectanea, X. parietina f. ectanea, X. parietina subsp. dealbata / ectanea / glaucescens / glaucescens / imbricata, X. parietina var. convexa / corticola / ectanea / parietina
[englanti wall-lichen, common orange liche, maritime sunburst lichen, shore lichen, yellow wall lichen; common yellow wall-lichen (Lightfoot 1777) · gaeli crotal buidh · ruotsi vägglav; vägg-lav; wäggmosse (Samzelius 1765) · tanska almindelig væggelav · norja vanlig messinglav · hollanti groot dooiermos · ranska lichen encroûtant jaune, parmélie des murailles · saame seaidnegadna, seaidnejeagil]

Haavankeltajäkälä on haavan rungolla kasvava keltainen jäkälä. Sitä on käytetty värjäykseen viimeistään keskiajalla, ja väriaineensa vuoksi sitä on käytetty kaupankäynnissä jo ensimmäisen vuosituhannen vaihteessa etenkin Pohjois-Euroopassa.

Haavankeltajäkälästä voi saada kauniita punaisia tai sinisiä värisävyjä, mutta värjääminen vaatii omat kommervenkkinsä. Jäkäliä pitää liottaa voimakkaassa emäksessä (esimerkiksi ammoniakkiliuoksessa) useampia viikkoja, jotta väriaine irtoaa. Langan värisävyä voi ohjailla lisäämällä liemen happamuutta, mutta värin vaihtaminen onnistuu myös jälkeenpäin: jos langat altistaa auringonvalolle heti värjäyksen jälkeen, ne muuttuvat siniseksi, ja jos ne kuivattaa varjossa, saadaan punaisia lankoja.

Vanhoissa lähteissä ei useinkaan mainita jäkälän luovuttamia punaisia tai sinisiä sävyjä, vaan yleisemmin keltaiset.

Samzeliuksen ruotsalaisia värikasveja esittelevässä kirjassa (1765) kerrotaan, että haavankeltajäkälällä voi värjätä keltaista samalla tavoin kuin katajanröyhelölläkin (Vulpicida juniperinus): jäkälää ja alunapuretettua lankaa laitetaan kerroksittain kattilaan, peitetään vedellä, keitetään ja huuhdellaan lipeällä. (Tarkempi kuvaus katajanröyhelö-sivulla.) Samzelius mainitsee ohjeen lähteeksi Jörlinin kasvivärejä koskevan väitöskirjan Plantæ tinctoriæ (Uppsala 1759).

Lightfootin skotlantilaisia kasveja esittelevässä kirjassa Flora Scotica (1777) todetaan lyhyesti, että jäkälän on todetty värjäävän hyvää keltaista tai oranssia väriä alunapuretuksella.

Harper's new monthly magazine -lehdessä (7, 1857) kerrotaan, että (raaka käännös) "väriä käytetään lähinnä pohjoisen Euroopan köyhemmissä yhteiskuntaluokissa, värjäämään sukat ja yömyssyt oranssinruskeiksi tai iloiset lapset värjäävät sillä munia kirkkaansävyisiksi pääsiäisenä." Artikkelissa on viitattu jäkälään nimellä Parmelia parietina ja voi olla, että tässä puhutaan useammista tuolloin Parmelia-nimellä tunnetuista jäkälistä.

---

Jäkälät uusiutuvat hyvin hitaasti, minkä vuoksi niitä pitää koota värjäyskäyttöönkin hyvin harkiten. Jäkälien poimiminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin. Jäkälän keräämistä varten tarvitset maanomistajan luvan.